Laura Uimonen, Arkkitehti – Lahopuun tuoja?
Alun perin arkkitehdin opinnoissa en voinut vielä aavistaa mitä tutustuminen maisema-arkkitehti Jorma Panun kosteikkokokeiluihin 1990-luvulla, professori Markku Hakurin ajatuksiin ympäristöstä ja taiteesta 2000-luvun alussa sekä käännös taidepolulta luontokartoittajaksi toisivat.
Vaikutuin myös kuvataiteilija Kaija Kiurun luonnonläheisistä installaatioista ja sain mahdollisuuden jakaa ajatuksia hänen kanssaan työssäni Voipaalan taidekeskuksessa. Taidekin pohtii kääpien kauneutta ja maaperän ihmeellistä kykyä tuottaa elämää. Nyt arkkitehdin kirjahyllystä löytyvät kirjat Suomen käävistä ja rupijäkälistä, sienien ja metsien luontoarvoista sekä hulvaton, mutta myös vakava Anne Sverdrup-Thygesonin teos ’Mitä jos hyönteiset katoaisivat?’.
Ihmeelliset puut
Lumoudun puista kuten näyttelijä Judi Dench. Puiden elämä ulottuu ihmisikää kauemmaksi: lehmuksen siemenen ihmeellisestä hyrrämäisestä lennosta onttoon puuvanhukseen, jossa ehkä korvayökkönen lepää päiväpiilossaan ja laaja lehvästö suojaa viilentävänä varjona lahottajien tehdessä hiljaista työtä elämän hyväksi.
Päätös opiskella vielä jotakin eettisesti erityisen tärkeää ja arvokasta vei minut kymmenen vuotta sitten kahdeksi maastokaudeksi Kullaalle ja länsirannikon lietteille, soille, metsiin sekä ruukin ja kartanoiden puistoihin. Kahdet kumisaappaat kuluivat puhki maastossa. Havahduin, miten vähän kaupunkisuunnittelija tietää luonnosta ja kuinka tärkeää laajempi ymmärrys ekologiasta olisi tulevaisuudellemme.
Anoin apurahaa ja Suomen kulttuurirahasto vastasi huoleeni. Sain kirjoittaa oppikirjan Arkkitehdin luontotieto. Arkkitehtina oli mullistavaa käsittää miten Suomessakin puut voivat olla rakennuksia vanhempia, eläviä jättiläisiä. Aloin nähdä uusin silmin tärkeimmän, eli sen mitä on jätetty koskematta rakennusten ympärille. Ilman ihmeellistä luontoa myös kaupungit eivät enää syki, hengitä tai virtaa.
Sienet ja käävät – maaperän kätketty mahti
Viime kesänä pääsin BIWE-hankkeessa vierailulle Karjalohjalle. Sain tavata Luonnonvarakeskuksen Martti Venäläisen ja Reijo Penttilän sekä tutustua heidän kanssaan miten syötäviä sieniä ympätään puuhun Kääpäbiotechin Eric Puron opastuksella. Oppiminen jatkuu nyt tutkimusprojektissa, jossa luonnon ihmeet saa jakaa muiden alojen osaajien kanssa.
Aiemmat työtehtävät, kaikki opittu ja koettu taide, luonto ja kaupunki kietoutuvat yllättäen yhteen. Esimerkkinä riemunkiljahdus katsoessani professorien Heikki Setälän ja Maarit Mäkelän videota maaperän mikrobeista ja ihmeellisestä kunttamatosta. Taideteollisen tutkijatorin kollega Maarit on samojen asioiden äärellä.
Oma huoli luonnon tilasta, kiinnostus luontoon ja polveileva koulutustausta ovat kasvaneet yhteen kuin puiden juuret sienijuurten avulla. Kiinnostus kaupunkipuihin ja kaupunkiluontoon on sukeltanut BIWE:ssä kirjaimellisesti maan alle. Luonnon monimuotoisuuden lisääminen vaatii tietoa maaperän prosesseista. Elämä maan alla on kiehtovaa, miten puut verkottuvat toisiinsa ja kuinka sienet ja käävät muistuttavat maaperän kätketystä mahdista.
Kirjoittaja Laura Uimonen on kaupunkisuunnitteluun suuntautunut arkkitehti, ympäristötaiteen tutkija ja luontokartoittaja. Uimonen toimii yliopisto-opettajana ja tutkijatohtorina Tampereen yliopistossa. Hän kirjoitti ylioppilasaineessaan hiuksistaan, jonne lintu voisi pesiä sekä kumisaappaista naisen hienoimpina kenkinä.
