Tarvitsemme luontokosketusta – miten sitä saamme?

Elonkirjon eli monimuotoisuuden väheneminen on selkeimmillään siellä, missä suurin osa ihmisistä asuu eli kaupungeissa. Elonkirjosta riippuu myös ihmisen hyvinvointi ja terveys.

Ihmisen olemassaolon perusta on luonnon monimuotoisuus eli elonkirjo. Sellaisen elonkirjon kohdalla, josta ihminen saa ruokaa, energiaa tai eri materiaaleja, tämä on ymmärretty pitkään. Vasta viime vuosina on havaittu suora yhteys myös silmin näkymättömän elonkirjon ja ihmisen terveyden välillä. Korkean hygieniatason, urbaanin elämäntyylin ja vähentyneen luontokosketuksen seurauksena ihmisen elimistön mikrobisto on yksipuolistunut, mikä on lisännyt immuunijärjestelmän häiriöiden, kuten atopian, diabeteksen ja allergioiden riskiä.

Suomalainen tutkimus edelläkävijänä

Aki Sinkkosen ADELE-tutkimusryhmä osoitti ensimmäistä kertaa maailmassa, että monimuotoisen luonnon lisääminen päiväkotipihoille vaikutti myönteisesti lasten elimistön mikrobiomiin ja immuunijärjestelmän toimintaan.

Lisääntynyt viherkosketus monipuolisti lasten ihon mikrobistoa jo kuukauden aikana. Viherpihan saaneiden lasten suolistomikrobisto samankaltaistui päivittäin metsässä vierailevien lasten suoliston mikrobiston kanssa. Immuunijärjestelmän myönteiset muutokset näkyivät myös veriarvoissa. Tulokset tukivat oletusta, jonka mukaan luontokosketus ehkäisee immuunijärjestelmän häiriöitä.

Kosketuksen puute

Luontoyhteys voi vaikuttaa monin tavoin fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, kuten immuunivälitteisten sairauksien esiintymiseen ja henkiseen hyvinvointiin. Tarvitaan suora tai epäsuora kosketus kasvillisuuteen, maahan ja monenlaiseen orgaanisen materiaaliin.

Kaupunkilaisten elinympäristössä ei aina ole mahdollista päästä viheralueille tai lähiluontoon säännöllisesti ja saada siellä luontoaltistusta. Tämä koskee erityisesti herkkiä ihmisryhmiä, kuten lapsia ja ikäihmisiä. Luontokosketusta ei välttämättä edes osata tai haluta hakea, koska ei ymmärretä sen vaikutusta omaan hyvinvointiin. Elinympäristön vehreyden ja eliöstön vähennyttyä myös tahaton kosketus luontoon ja sitä kautta monimuotoiseen mikrobistoon on vähentynyt. Kengissä tai lemmikkikoiran mukana ei asfaltilta kulkeudukaan kotiin terveyttä edistävää, silmin näkymätöntä elonkirjoa.

BIWE tutkii

Miten sitten pystytään lisäämään luontokosketusta asuinympäristössä? Ja miten voidaan lisätä varsinkin tahatonta luontokosketusta, ajatellen ihmisiä, jotka eivät pysty tai halua hakeutua säännöllisesti lähiluontoon tai viheralueille? Näitä asioita tutkitaan STN-rahoitteisessa BIWE – Biodiversiteetti-interventioilla hyvinvointia -hankkeessa.

Hyvän ja runsaan mikrobiston kehittyminen vaatii tietysti ravintoa ja elinympäristöjä, toisin sanoen monimuotoista kasvillisuutta. Hyvän mikrobiston kehittymiseen vaikuttaa myös kuollut orgaaninen aines, vaikkapa lahoava puu. Tarvitaan siis asuin- ja oleskeluympäristöjen määrätietoista monimuotoistamista.

Käytännössä BIWE-hankkeessa pureudutaan siihen, miten lisätä elonkirjoa kaupunkeihin tavoilla, jotka lisäävät asukkaiden tietoista ja tahatonta luontokosketusta eli arkisia kontakteja luonnon kanssa. Tutkimuksessa monimuotoistetaan pihoja tuomalla sinne mm. kasvillisuutta, viljelylaatikoita, orgaanisia katteita ja lahopuuta. Asukkaille annetaan ohjeita, miten pihanhoitotoimilla pystytään edistämään monimuotoisuutta ja samalla maaperän ja kasvien hyvinvointia, kuten vaikkapa että puunlehdet voi jättää nurmikolle maatumaan. Pihojen ja asukkaiden mikrobiomin kehittymistä seurataan, sekä asukkaiden immuunijärjestelmän vastetta. Kyselytutkimuksilla pyritään myös selvittämään, muuttuuko asukkaiden koettu hyvinvointi, asenteet sekä tietoiset tavat saada luontokosketusta tutkimuksen aikana. Paikkatiedon avulla tutkitaan myös ympäristön kasvipeitteisyyden vaikutusta pihojen monimuotoisuuteen ja mikrobiston määrään.

Monitieteistä tutkimusta

BIWE-hanke tuo yhteen ympäristötieteiden, mikrobiologian, kaupunki-, maisemasuunnittelun ja arkkitehtuurin, lääketieteen sekä ympäristöpsykologian tutkijoita. Konsortion muodostavat Luonnonvarakeskus (Luke) ja Tampereen Yliopisto, ja sitä johtaa Aki Sinkkonen Lukesta.

Asuma-alueille tehtävä tutkimus toteutetaan Helsingissä, Kaarinassa ja Lahdessa. Tämän lisäksi tehdään monimuotoisuusinterventioita myös erityisryhmien palvelutalojen pihoilla. Diabetes-riskiryhmään kuuluville lapsille toteutetaan oma tutkimusosio, jossa testataan, vaikuttaako luonnon mikrobistolle altistuminen immuunijärjestelmän reaktioihin. Koska kaikissa osioissa tehdään tutkimusta ihmisillä, on toteutukselle ja menetelmille haettu lääketieteellisen eettisen toimikunnan hyväksyntä.

BIWE-hankkeen 36 yhteistyötahoa mahdollistavat interventioiden toteuttamisen ja yhteisen ymmärryksen lisäämisen niistä keinoista ja tavoista, joilla elonkirjoa voidaan lisätä asuinympäristöön. Yhteistyökumppanit ovat hanketoimijoiden ohella tärkeässä asemassa siinä, että uusi ymmärrys ja tutkimukseen perustuvat hyvät käytännöt saatetaan kaupunki- ja ympäristösuunnittelun ja -rakentamisen, kasvatuksen, hoitoalan, päättäjien ja asukkaiden tietoon.