Miksi immuunivälitteiset sairaudet lisääntyvät?
Monet tartuntataudit ovat vähentyneet kehittyneissä maissa viimeisen 100 vuoden aikana. Samaan aikaan allergisten häiriöiden, kuten astman ja atooppisen ihottuman, sekä autoimmuunisairauksien, kuten tyypin 1 diabeteksen, multippeliskleroosin (MS-tauti) ja keliakian, ilmaantuvuus on lisääntynyt.
Nämä immuunivälitteiset sairaudet vaikuttavat miljooniin ihmisiin erityisesti länsimaissa ja aiheuttavat merkittävän kansanterveysongelman. Voimmekin kutsua tätä ’immuunivälitteisten sairauksien epidemiaksi (IMD, Immune-mediated diseases)’. On mahdollista säästää miljardeja euroja, jos pystymme ennaltaehkäisemään IMD-sairauksien puhkeamista sekä tarjoamaan hoitoa oikeaan aikaan oikeille ihmisille.
Lue englanninkielinen artikkeli aiheesta HEDIMEDin sivuilta ja alta lyhennelmä keskeisistä hypoteeseista ja ratkaisuehdotuksista.
Ympäristötekijöiden vaikutus
Immuunivälitteisten sairauksien epidemia aiheuttaa valtavan terveystaloudellisen taakan lisääntyneen sairaanhoidon tarpeen ja epäsuorien yhteiskunnallisten vaikutusten takia. Pelkästään astman hoidon keskimääräiset vuotuiset kustannukset potilasta kohden ovat Euroopassa noin 1 700 euroa ja astmaa sairastaa noin 30 miljoonaa eurooppalaista. Tämän lisäksi kymmenet miljoonat kärsivät erilaisista allergisista sairauksista.
Useat näistä sairauksista diagnosoidaan jo varhaislapsuudessa ja ne vaikuttavat ihmisiin suurimman osan heidän elämästään. Geneettiset tekijät altistavat sairauksille, mutta eivät selitä sairauksien yleistymistä. Siksi näyttää selvältä, että ympäristötekijöillä on oltava suuri vaikutus.
Viime vuosisatojen ajan IMD-sairaudet ovat lisääntyneet ja monet infektioperäiset taudit vähentyneet kuten näemme kaaviosta 1. Samaan aikaan luonnon monimuotoisuus on vähentynyt ja kaupungistuminen lisääntynyt nopeasti. Nykyisen käsityksen mukaan tämä on tehnyt immuunijärjestelmästämme kyvyttömän hallitsemaan reaktioitaan vaarattomia altistuksia kuten suolistomikrobeja, allergeeneja ja viruksia vastaan. Tämä puolestaan vaikuttaa IMD-sairauksien kehittymiseen.
Parempi diagnosointi ja terveydenhuollon saatavuus voivat selittää osan tästä trendistä, mutta eivät kokonaan, sillä sama havaitaan myös vakavien sairauksien kohdalla, kuten tyypin 1 diabeteksessa ja MS-taudissa, joita harvoin diagnosoidaan väärin. Tämän lisäksi monet sosioekonomiset indikaattorit liittyvät ilmaantuvuuden vaihteluun, ja esimerkiksi Euroopassa on havaittu yhteys bruttokansantuotteen ja astman, tyypin 1 diabeteksen ja MS-taudin välillä.
Koska monet IMD-sairaudet lisääntyvät samanaikaisesti, on niillä todennäköisesti yhteisiä riskiä lisääviä tekijöitä. Ympäristötekijöiden tunnistaminen ja niihin vaikuttaminen luonnon mikrobialtistuksen avulla voi siis olla tehokkain tapa ehkäistä näiden sairauksien puhkeamista.
Hygieniahypoteesi
Alun perin hygieniahypoteesin mukaan varhaislapsuuden infektioiden puute lisää allergisia häiriöitä. Hypoteesiin on viimeisen 10 vuoden aikana lisätty myös immunologinen toleranssi. Hypoteesin mukaan lisääntynyt antibioottien käyttö, korkeampi hygienia ja paremmat sosioekonomiset olosuhteet ovat vaikuttaneet IMD-sairauksien ilmaantuvuuteen.
Erilaiset tutkimukset ovat tarjonneet näyttöä mahdollisesta syy-yhteydestä vähentyneen mikrobialtistuksen ja samanaikaisten immunologisten häiriöiden lisääntymisen välillä. Allergisia sairauksia esiintyy vähemmän maissa, joissa vesi ja ravinto sisältävät enemmän mikrobeja. Vastaavasti allergisia ja autoimmuunisairauksia esiintyy enemmän korkean hygienian maissa. Yhdessä suomalaisessa kunnassa huomattiin massiivisen mikrobialtistuksen jälkeen, eli jäteveden sekoittumisen vesijohtoveteen kahden päivän ajan, lasten allergioiden myöhemmän ilmaantumisen vähenemistä.
Hygieniahypoteesilla on ollut merkittävä tieteellinen vaikutus ja se herätti uuden tutkimuksen aikakauden. Infektioista on tullut tärkeä tutkimusaihe allergioiden ja muiden IMD-sairauksien lisääntymisen syiden etsinnässä. Se myös tukee ajatusta yhteisten mekanismien löytämisestä IMD-epidemian taustalla.
Biodiversiteettihypoteesi
Tämä hypoteesi perustuu ajatukseen, että luonnollisten mikrobien altistumisen puute johtaa immuunijärjestelmän vajaatoimintaan ja aiheuttaa immuunivälitteisiä sairauksia. Toisin sanoen kosketus luonnollisiin elinympäristöihin rikastaa ihmisen mikrobiotaa, edistää immunologista tasapainoa ja suojaa allergioilta ja tulehdustaudeilta.
Kaupungistuminen etäännyttää ihmisiä luonnosta, sillä asfaltti- ja betoniympäristöt eivät tarjoa riittävää altistumista luonnon hyville mikrobeille. Elementit, joita tarvitaan terveellisen immuunitoleranssin luomiseen ja ylläpitämiseen, näyttävät puuttuvan kaupunkiympäristöstä.
Ihmisen terveyteen vaikuttava ympäristön biologinen monimuotoisuus voidaan nähdä kahdessa kerroksessa: sisäkerroksessa eli suolistossa, ihossa ja hengityselimissä, joihin vaikuttaa ulkokerros eli maaperä, kasvit, eläimet ja vesistö. Varhaislapsuuden mikrobialtistuksella on merkittävä vaikutus, vaikka näiden kahden kerroksen välinen vuorovaikutus jatkuukin läpi elämän.
Ihmiset ovat riippuvaisia elinympäristöjen terveydestä ja biologisesta monimuotoisuudesta. Biodiversiteettihypoteesin mukaan ihminen voi parantaa immuunijärjestelmäänsä olemalla lähellä luontoa – koskettamalla, nauttimalla ja hengittämällä.
Poliohypoteesi, luonnollinen rokotushypoteesi ja muut hypoteesit
Poliohypoteesi perustuu olettamukseen, että varhaislapsuuden mikrobi-infektioiden väheneminen on heikentänyt immuunisuojaa kehittyneissä maissa. Nimi viittaa polioon eli sairauteen, jossa tällainen ilmiö tapahtui noin sata vuotta sitten, jolloin poliovirusinfektiot alkoivat aiheuttaa halvaantumista useammin kuin ennen. Vauvojen ensimmäinen tartunta viivästyi aikaan, jolloin he eivät enää olleet suojassa äidin poliovirusvasta-aineilta eli äidin vasta-aineet siirtyivät raskauden aikana vauvaan ja suojasivat lasta edelleen äidinmaidon kautta ensimmäisen elinvuoden ajan.
”Luonnollinen rokotus” viittaa siihen, että lapsi, jonka veressä on äidiltä saatuja vasta-aineita, kohtaa viruksen ja saa pinnallisen infektion, mutta ei sairastu vakavasti. Tällöin infektio toimii ”luonnollisena rokotteena”, joka luo pitkäaikaisen immuniteetin virusta vastaan.
Aiempien hypoteesien lisäksi on esitetty useita muita hypoteeseja, esimerkiksi saasteiden tai säteilyn vaikutus immuunijärjestelmään sekä lisääntynyt energiansaanti, joka johtaa liikalihavuuteen ja matala-asteiseen tulehdukseen. Liikalihavuudella voi myös olla vaikutus haiman insuliinia tuottaviin soluihin ja täten diabetekseen.
Kuinka torjua IMD-epidemiaa?
Ihmiskeho on monimutkainen ja yhtä yksinkertaista ratkaisua ei ole. Luonnon mikrobeille altistumisella on todennäköisesti keskeinen rooli IMD-sairauksien lisääntymisessä ja terveytemme on riippuvainen ympäristön terveydestä.
Monitieteistä tutkimusta ja innovatiivisia lähestymistapoja tarvitaan lisää. Yhteiskunnallisten toimintojen, kuten kaupunkisuunnittelun, ruoan ja energian tuotannon, tulisi entistä enemmän ottaa huomioon kansanterveys. Luontopohjaiset ratkaisut, kuten kaupunkiympäristön viherryttäminen tuomalla monimuotoisuutta lähelle asukkaita, auttavat hyvinvoinnille tärkeän luontokosketuksen lisäämisessä.
Kun ympäristöterveystieto syvenee ja ennaltaehkäisevät toimet saavat enemmän huomiota suuren yleisön keskuudessa, saadaan aikaan laajalti hyväksytty yksimielisyys aiheen tärkeydestä. Poliittisilla päättäjillä ja kaupunkisuunnittelijoilla on merkittävä rooli tutkitun tiedon käyttöönotossa. Myös jokainen meistä kansalaisena voi lisätä luontokosketusta ja altistusta hyville mikrobeille ulkoilemalla päivittäin monimuotoisessa luonnossa.
