Luonto urbaaneissa ympäristöissä: Alusta-paviljonki toimii pölyttäjien ja ihmisten kohtaamispaikkana
Alusta-paviljonki avaa uusia näkökulmia kaupunkisuunnitteluun. Museopihalle rakennettu paviljonki tarjoaa ainutlaatuisen tilan ihmisen ja luonnon väliseen vuoropuheluun.
Helsingissä Arkkitehtuuri- ja Designmuseon väliselle kivetetylle pihalle suunniteltiin vuonna 2022 savesta, lahopuusta, mullasta ja rehottavista kasveista Alusta-paviljonki – ihmisten ja pölyttäjien kohtaamispaikka keskellä kaupunkia.
Alusta on osa arkkitehti Maiju Suomen väitöskirjatutkimusta ja arkkitehti Elina Koivisto tekee siellä tutkimusta luonnonmateriaalien rakennuskäytöstä. Alusta on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Hyvinvointia biodiversiteetti-interventioista (BIWE) -hanketta.
Paviljongin suunnitteluun ja toteutukseen osallistui laaja joukko eri alojen opiskelijoita ja ammattilaisia. Mukana oli muun muassa Aalto-yliopiston ja Raision seudun koulutuskuntayhtymän (Raseko) savirakennuslinjan opiskelijoita. Ensimmäisen vuoden savirakentajaopiskelijat ja Aallon arkkitehtiopiskelijat osallistuivat paviljongin rakentamiseen. Rasekon kolmannen vuoden tuotesuunnittelukurssin opiskelijat ideoivat erilaisia raakasavisia elementtejä. Lisäksi Aalto-yliopiston yksi muotoilun opiskelija suunnitteli lopputyönään Alustan keraamisen keskuselementin ja toinen opiskelija teki kandidaattityönään 3D-printattuja eroosiokatkoja savesta raakasavimuureihin.
Koivisto ja Suomi ovat arkkitehteina ihmisten elinympäristöjen suunnittelun ammattilaisia, mutta eivät Koiviston mukaan tienneet riittävästi hyönteisten elinvaatimuksista. Projektin alussa arkkitehdit ottivat yhteyttä BIWEn tutkijoihin. Yhdessä BIWEn ja Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa käytiin taustakeskusteluja luonnon monimuotoisuudesta ja hyönteisten tarvitsemasta elinympäristöstä.
”BIWE:n tutkijoiden rooli oli olennainen paviljongin suunnittelussa. Keskustelujen perusteella totesimme, että kukkivien kasvien on oltava pääroolissa ravinnon tarjoajina. Ymmärsimme myös kohdentaa katsettamme enemmän maaperän merkityksellisyyteen ja sen eliöstöön ja hyvinvointiin”, Koivisto sanoo.
Kasvillisuus ja kierrätettävät materiaalit osana arkkitehtuuria
Paviljongin tavoitteena on lisätä luonnon monimuotoisuutta kaupunkiympäristöissä ja levittää tietoisuutta eliöiden ravintoverkoista. Alustan kasvillisuus on olennainen osa tilan arkkitehtuuria, ja se tarjoaa suojaa sekä ravintoa pölyttäjille. Rakenteet on suunniteltu pölyttäjäystävälliselle kasvistolle sekä luonnon ja ihmisten kohtaamispaikaksi.
”Alusta on arkkitehtuuria, maisema-arkkitehtuuria ja viherrakentamista yhdistävä hanke. Hyönteishotellit ovat olleet trendi noin kymmenen vuotta, mutta Alustan erottaa muista se, että paviljonki on arkkitehtuurisesti hyvin vaikuttava”, BIWEn tutkija, arkkitehti ja Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnan tutkijatohtori Laura Uimonen sanoo.
Materiaalien valinnassa on kiinnitetty huomiota niiden kierrätettävyyteen ja jatkokäytön mahdollisuuksiin. Paviljonki rakennettiin savesta, kuten poltetusta ja polttamattomasta tiilestä. Poltetut savitiilet päätyvät uudelleen rakennusmateriaaliksi ja polttamattomat tiilet voidaan palauttaa maaperään. Myös Alustan kasvit voidaan siirtää muualle.
”Alustassa ihmiset ja luonto ovat samalla tasolla. Se ei ole kuin eläintarha, jossa asioita katsotaan ulkoa sisään, vaan siellä vietetään aikaa samassa tilassa hyönteisten, etanoiden ja kasvien kanssa”, arkkitehti ja Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnan tutkija Dara Nerweyi kuvailee.
Nerweyi on kuvannut Alustasta esittelyvideon ja tehnyt siitä tapaustutkimuksen kestävän arkkitehtuurin näkökulmasta osaksi kansainvälistä Arch4Change-projektia, joka pyrkii luomaan ilmastohätää käsittelevä arkkitehtuurikoulutuksen opetussuunnitelmaa.
Interventiot arjen ympäristöissä
BIWE-hankkeessa on tehty useita Alustan kaltaisia interventioita niin yksityispihoilla kuin asumis- ja hoivayksiköissä eri puolilla Suomea.
”Interventioita tehdään usein laboratorio-olosuhteissa tai koe-eläimille, mutta BIWE:ssä ne on tuotu ihmisten arjen ympäristöihin”, Uimonen sanoo.
Interventio on terveystieteellinen käsite, jolla tarkoitetaan pyrkimystä vaikuttaa ihmisten terveydentilaan. BIWEn interventioissa palautetaan mikrobiologista monimuotoisuutta tiheästi asutuilla alueille ja tutkitaan ihmisten hyvinvointia. Interventioissa on käytetty samoja elementtejä kuin Alustassa, kuten lahopuuta, kasveja, multaa ja haketta. Lisäksi hankkeen kokeissa on istutettu marjapensaita ja -puita.
Uimonen on ymmärtänyt BIWEn myötä, kuinka suuri vaikutus kasvien ja mullan ihokosketuksella on. ”Minulle tuli yllätyksenä, ettei ravinnon vaikutukset ole niin ainutlaatuisia. Näyttää siltä, että erilaisia hyötyjä saadaan mahdollisesti myös kosketuksen ja hengitysilman kautta.”
Interventioiden lähestymistapa luontoon on Nerweyin mukaan fyysinen verrattuna esimerkiksi muihin vihreän arkkitehtuurin tyyleihin.
”Interventioissa kasveja voi koskea ja ne voi haistaa. Ilmapiirikin on ainutlaatuinen. Taloyhtiöt ja asukkaat lisäävät usein kasveja lähinnä koristamaan pihaa tai hyötykasveiksi. BIWEssä tavoitteena on pihan biologisen monimuotoisuuden vahvistaminen.”
Hyönteisten elinpiiri vaihtelee metreistä kilometreihin
Luonnon monimuotoisuutta voidaan lisätä kaupungeissa Nerweyin mielestä yksinkertaisillakin ratkaisuilla. Esimerkiksi lehtipuu on hyvä auringon suoja kesällä, ja se pudottaa syksyllä lehdet ja päästää enemmän valoa maahan talvella.
”Vihreät ratkaisut eivät ole aina vihreitä. Niiden ei tarvitse olla myöskään hiottuja tai täydellisiä. Esimerkiksi lahopuun kauneus tulee sen toiminnallisuudesta. Sillä on selkeä rooli luonnon monimuotoisuuden tukijana”, Nerweyi sanoo.
Uimosen mukaan Alustan kaltaisten alueiden laajemmassa suunnittelussa on tärkeää, että niitä kytketään kaupungin muihin viheralueisiin. ”On tärkeää pitää huolta, etteivät viheralueet ole liian kaukana toisistaan. Kun suunnittelu huomioi esimerkiksi eri hyönteisryhmät, tarvitaan tietoa niiden elinpiirien laajuudesta, joka voi vaihdella kymmenistä metreistä aina satoihin metreihin tai jopa kilometreihin.”
Kuvat: Laura Uimonen
