Villiinnyttämisestä terveyttä – 10 vinkkiä viheralueiden suunnitteluun

Muuta nurmikko kedoksi tai niityksi. Vähennä nurmikon leikkaamista ja lisää lajiston monipuolisuutta. Jos nurmikkosi koostuu vain muutamasta kylvöheinälajista, lisää kotimaisia keto- ja niittysiemeniä maaperän ja kosteuden mukaan. Voit vaihtaa pintamaan ja käyttää erimerkiksi rakentamisen takia poistettua pintamaata, joka sisältää paikallisten kasvien juuria ja siemeniä. Varmista, ettei mukana ole vieraslajeja. Jos niitty ei sovi alueellesi, muista, että sammaloitunut ja maatuvaa ainesta sisältävä kenttäkerros on terveyden ja monimuotoisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin virheetön nurmikko.

Suosi kotimaisia alkuperäiskantoja. Planetaarisen terveyden näkökulmasta kotimaiset lajit ovat parempia, vaikka ihmisen immuunipuolustusjärjestelmä ei erota niitä vieraslajeista. Kotoperäinen kasvillisuus tukee runsasta ja monipuolista mikrobiyhteisöä. Luonnonkasveista koostuvat perenna- ja pensasryhmät tarvitsevat yleensä helpompaa hoitoa kuin vierasperäiset istutukset. Istutusten olisi hyvä olla monilajisia ja kerroksellisia. Kukkien tulisi kukkia kesän kuluessa eri aikoina. Tämä mahdollistaa monipuolisen maanpäällisen eliöyhteisön ja synnyttää juuristojen tiheän verkoston.

Muista kerroksellisuus ja vyöhykkeisyys. Luo kerroksellisuutta istuttamalla puiden alle pensaita ja niiden viereen matalampia ruohovartisia kasveja. Tämä luo visuaalista mielenkiintoa. Valitse kasvillisuus alueen käytön mukaan. Sijoita rauhallisille alueille vähemmän kulutusta kestävää kasvillisuutta ja kovan kulutuksen alueille tai kulkureiteille kestävämpiä tai jopa läpäisemättömiä pintoja. Suunnittele kulkureitit ympyrämäisesti, jotta umpikujia ei synny ja reitit ovat kasvillisuuden ympäröiviä. Kasvillisuus voi muodostaa sokkeloita, piilomajapaikkoja, kiipeilypuita ja tasapainoilureittejä, jotka stimuloivat mielikuvitusta ja kehittävät lasten motorisia taitoja.

Ota luonnonmateriaalit lasten leikkeihin. Tutkimuksen mukaan lapset rakastavat leikkiä luonnonmateriaaleilla. Älä siis siivoa pihoilta pois hyviä majanrakennusmateriaaleja, vaan kannusta heitä käyttämään lehtiä, käpyjä, keppejä, tikkuja, haketta, kuorikatetta, rahkasammalta, sahanpurua ja kutterinlastuja leikeissään. Luo päiväkodin, koulun tai kotipihan yhteyteen aistipolku, jossa lapset voivat tunnustella erilaisia luonnonmateriaaleja.

Käytä kasveja, jotka sietävät tallaamista ja repimistä. Lisää luonnon monimuotoisuutta lasten leikkialueille istuttamalla kasveja, jotka sietävät tallaamista ja repimistä. Tällöin lapset voivat leikkiä istutusten seassa ja altistua hyödyllisille mikrobeille. Usein kasvit on aidattu niiden suojelemiseksi, mutta tällainen käytäntö voi estää lasten kosketuksen monipuoliseen mikrobistoon ja he altistuvat vain siitepölylle. Tallaamista sietäviä kasveja ei juuri käytetä ja aihetta tulisi tutkia varsinkin pohjoisessa ilmastossa.

Valitse hyönteispölytteisiä lajeja. Viheralueiden ja rakennetun ympäristön viherelementtien tulisi sisältää hyönteispölytteisiä lajeja, sillä tämä auttaa pölyttäjiä ja niiden saalistajia. Valitse hyönteispölytteisiä lajeja, niin lisäät alueen monimuotoisuutta ja tuet pölyttäjähyönteisiä. Hyönteispölytteiset kasvit ovat hyvä valinta, sillä ne eivät yleensä aiheuta siitepölyallergiaa.

Huomioi ravinnekierto. Ravinnekierto on tärkeää luonnon monimuotoisuudelle. Jätä kuollut kasviaines maahan lahoamaan tai siirrä se lähistön puuvartisten kasvien alle. Hake toimii hyvin pensaiden alustamateriaalina. Risukasat, vaikka niitä pidetäänkin usein rumina, tarjoavat pesä- ja piilopaikkoja eläimille. Monikäyttö- ja hyötykasvit tarvitsevat usein ylimääräistä lannoitusta tuottaakseen satoa tai kukkiakseen näyttävästi. Käytä lehtikompostia sekä koti-pihalla että julkisissa puistoissa. Jos kompostia ei ole saatavilla, valitse orgaaniset lannoitteet fossiilisilla polttoaineilla tuotettujen keinolannoitteiden sijaan.

Lisää hulevesikosteikko tai sadevesipuutarha. Hulevesiä syntyy, kun sade- tai sulamisvedet eivät pääse imeytymään maahan tiiviisti rakennetuilla alueilla, kuten talojen ja asfaltin vuoksi. Kosteikot auttavat tasaamaan hulevesivirtaamia, pidättämään kuormitusta ja ehkäisemään tulvia. Hulevesien mukana kulkeutuvat kiintoaineet ja ravinteet voidaan pysäyttää kaupunki-kosteikkojen avulla. Kosteikot myös lisäävät viihtyisyyttä ja luonnon monimuotoisuutta kaupunkimaisemassa. Luo pihallesi siis oma kosteikko tai sadevesipuutarha.

Säästä lahopuu. Laho on tärkeä osa luontoa ja sen pitäisi olla osa kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Mitä monipuolisempi laho on, sitä hyödyllisempi se on luonnolle. Lahopuu on olen-nainen Suomen metsälajeille; noin neljännes eli 4000–5000 lajia on riippuvaisia siitä. Lapsille suunnatuilla piha-alueilla kannattaa käyttää eloperäisiä irtojakeita, kuten sammalta, kutterinpurua, olkia, haketta, risuja ja käpyjä, jotka innostavat leikkiin.

Suosi hallittua hoitamattomuutta. Ennallistamisen ja villiinnyttämisen tavoitteena on saavuttaa ekologisesti toimiva kokonaisuus, joka ei vaadi jatkuvaa hoitoa. Ennallistaminen tarkoittaa alueen kunnostamista mahdollisimman lähelle luonnonmukaista tilaa ja villiinnyttäminen elinympäristön biologisen monimuotoisuuden lisäämistä, villin kaltaiseksi tekemistä. Niityt ja tienpientareet ovat esimerkkejä viheralueista, joita voi villiinnyttää. Niiden hoitokerrat voidaan rajata vuosittaiseen niittoon sekä saavuttaa kustannussäästöjä ja terveyshyötyjä turvallisuudesta tinkimättä.