Leikkikaistan iloa: luontoa, liikettä ja terveyttä
Teksti ja kuvat: Iiris Sairanen, arkkitehtuurin opiskelija, Tampereen yliopisto
Liikunta ja leikki ovat keskeisiä lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta, mutta kaupunkisuunnittelussa se rajoittuu usein leikkipuistoihin. Lapsi viettää suuren ajan arjestaan katuympäristössä, esimerkiksi koulu- tai harrastusmatkoilla. Miten leikin voisi tuoda määrättyjen leikkialueiden lisäksi myös muihin arkiympäristöihin?
Biwe-hanke vaikuttaa muiden tutkimusten ohella myös asuinpihojen ja kaupunkiympäristöjen suunnittelun tavoitteisiin. Tästä esimerkkinä on Iiris Sairasen kandidaatintyö Kestävä lapsiystävällinen katusuunnittelu Suomessa: Miten parantaa käveltävyyttä Lempäälän Sääksjärvellä?. Työn on ohjannut Laura Uimonen, joka toimii sekä yhdyskuntasuunnittelun opettajana Tampereen Yliopistossa sekä Biwe-hankkeen tutkijana. Leikkikaista tuo uusia mahdollisuuksia kehittää mikrobirikasta ympäristöä arkiympäristöihin, joissa leikki, liikunta ja luontokosketus yhdistyvät.
Pääsin osana kandidaatintyötäni tekemään suunnitteluohjeen Lempäälän kunnalle, jonka tehtävänä on toimia ohjekirjana lapsiystävällisen ja luontolähtöisen katutilan suunnittelussa. Suunnitteluohjeen keskeisin aihe on leikkikaista, jolla pyritään yhdistämään mahdollisuus spontaaniin leikkimiseen ja luonnon kokemiseen. Tutkin kandidaatintyössäni, miten tietyt suunnitteluratkaisut, kuten kasvillisuus, luonnonmateriaalit, luonnolliset muodot ja moniaistiset ympäristöt voivat muuttaa katuympäristön lapsiystävälliseksi, käveltäväksi ja luontosuhdetta vahvistavaksi osaksi arkea. Käveltävyydellä tarkoitetaan, kuinka helppoa, turvallista ja miellyttävää alueella on liikkua kävellen. Siihen vaikuttavat esimerkiksi jalkakäytävien kunto, lyhyet etäisyydet sekä ympäristön viihtyisyys ja yhteisöllisyys.
Mikä leikkikaista on?
Leikkikaistalla tarkoitetaan käytännössä aluetta, jossa luonto ja leikki yhdistyvät katuympäristössä. Leikkikaista voi sijoittua jalkakäytävän läheisyyteen pientareelle tai autotien ja jalkakäytävän väliselle viherkaistalle. Leikkikaista koostuu paikallisesta monipuolisesta kasvillisuudesta sekä erilaisista toiminnallisista elementeistä, kuten puupölkyistä, tasapainopuomeista ja -tukeista, hyppykivistä sekä erilaisia luonnon tekstuureista. Luonnolliset geometriset muodot ja luonnon materiaalit, kuten puu ja lahopuu, vahvistavat yhteyttä luontoon parantaen samalla käveltävyyttä ja luonnon monimuotoisuutta. Leikkikaista sopii parhaiten noin alakouluikäisille 5–12-vuotiaille lapsille, sillä heidän motoriset taitonsa ja taipumus itsenäiseen leikkiin ovat yleensä riittävän kehittyneet.
Lapsen luontosuhde on tärkeä
Tutkimusten mukaan lapsen luontosuhteen vahvistaminen ja luonnon kokeminen päivittäin vahvistaa lapsen itsenäisyyttä ja itsevarmuutta, leikkimahdollisuuksia ja luovuutta sekä keskittymiskykyä ja mielenterveyttä. Luonnon kokeminen ei saisi olla satunnainen suunniteltu tapahtuma, vaan luonnollinen osa jokapäiväistä arkea. Luontoa ei voida tuoda hetkessä katuympäristöihin ja siksi kaavoituksella on pitkällä aikavälillä keskeinen merkitys lapsiystävällisten ja luontolähtöisten elinympäristöjen rakentamisessa. Luontosuhteen kehittyminen tukee vahvasti tervettä ja onnellista elämää ja siksi sen tuominen arkiympäristöihin on tärkeää.
Toistaiseksi Lempäälä ei ole toteuttamassa leikkikaistaa alueellaan, mutta olen toiveikas, että kaupunkiluontoa ja lapsiystävällistä suunnittelua pyritään tulevaisuudessa vahvistamaan, sillä se parantaa elinympäristöä myös luonnon näkökulmasta. Leikkikaista ajatuksena on kuitenkin mielestäni toteutettavissa monipuolisesti erilaisissa katutiloissa. Lapsen arvostavat erilaisia luonnonmateriaaleja, jonka vuoksi niiden tuominen arkiympäristöihin voisi rohkaista lasta liikkumaan jalkaisin ja pysähtyä silloin tällöin leikkimään. Lapset hyödyntävät ympäristöä eri tavalla kuin aikuiset, siksi pienikin leikkiin mahdollistava alue vaikuttaa positiivisesti lapseen. Kuka tahansa kaupunkisuunnittelun piirissä työskentelevä voi mielestäni tuoda luonnollista lapsiystävällistä suunnittelua kaduille, sekä toisaalta miksi ei myös koulujen ja päiväkotien pihoihin? Tärkeintä on parantaa lasten arkiympäristöjä luonnon näkökulmasta, sillä tutkimukset osoittavat, että luonnolla on positiivinen vaikutus lapseen.
Iiris Sairanen, Tampereen yliopisto, 2026: Kestävä lapsiystävällinen katusuunnittelu Suomessa: Miten parantaa käveltävyyttä Lempäälän Sääksjärvellä?
