Kaupunkilaisten kotipihat villiinnytettiin – voi hyödyttää mikrobiomia ja tulehdusvastetta jo kolmessa kuukaudessa, myös naapuruston lahopuulla oli merkitystä

Tuoreessa suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että kotipihojen luonnonmukaistaminen vaikutti ihon ja suun mikrobistoon sekä oli yhteydessä elimistön tulehdusvasteisiin. Lisäksi lähiympäristön lahopuun määrä oli yhteydessä ihmisen mikrobiston koostumukseen ja toimintaan. Tämä nostaa lahopuun esiin uutena ympäristöterveyden indikaattorina.

Kaupungistuminen ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen ovat vähentäneet ihmisten kosketusta ympäristön monipuoliseen mikrobistoon. Luonnon mikrobeille altistuminen tukee immuunijärjestelmän normaalia kehittymistä ja säätelyä. Altistumisen vähenemisen onkin arvioitu olevan yksi tekijä allergioiden, astman, tyypin 1 diabeteksen ja muiden immuunivälitteisten sairauksien yleistymisen taustalla. Tuoreen tutkimuksen mukaan kotipihojen villiinnyttäminen voi monipuolistaa asukkaiden ihon ja suun mikrobistoa sekä olla yhteydessä elimistön tulehdusvasteeseen. Tutkimuksessa havaittiin myös, että lähiympäristön lahopuun määrä oli yhteydessä ihmisen mikrobiston koostumukseen ja aineenvaihduntareitteihin.

”Nyt julkaistu kaupunkipihoilla tehty tutkimus on ensimmäinen, jossa havaittiin, että kotipihan villiinnyttämisen vaikutukset ja hoitamiskäytännöt voivat ulottua omasta kotipuutarhasta aina ihmisen mikrobistoon ja immuunijärjestelmän toimintaan saakka. Ainutlaatuista on myös, että naapuruston lahopuun määrä oli yhteydessä ihmisen mikrobistoon ja sen aineenvaihduntareitteihin”, tutkimusta johtanut tutkija Aki Sinkkonen Itä-Suomen yliopistolta kertoo.

Tutkimus julkaistiin arvostetussa kansainvälisessä Microbiome-tiedelehdessä. Tutkimukseen kuului 36 omakotipihaa. Näistä 21 pihaa muutettiin luonnonmukaisemmiksi lisäämällä niihin muun muassa monipuolista kasvillisuutta, lahopuuta, puuhaketta, mikrobirikasta kasvualustaa ja lehtikompostoreita. Luonnonmukaistettujen pihojen osallistujia ohjeistettiin lisäksi suosimaan hallittua hoitamattomuutta, kuten jättämään syksyn lehdet maatumaan haravoimisen sijaan ja muuttamaan nurmialueita niityiksi. Vertailuryhmän 15 pihalla pihanhoitoa jatkettiin tavanomaiseen tapaan. Osallistujat hoitivat aktiivisesti omaa pihaansa jo ennen tutkimuksen alkua.

Tampereen yliopiston opettaja, tutkijatohtori Laura Uimonen suunnitteli pihamuutokset yhdessä asukkaiden kanssa tutkimuksen tavoitteiden mukaisesti. Joka pihalla käytettiin samaa sapluunaa, jossa viherelementtien sijoittelu päätettiin asukkaiden kanssa.  ”Asukkaiden innostus oli yksi hankkeen suurimmista vahvuuksista. Yhteissuunnittelu auttoi luomaan pihoja, jotka tukivat sekä luonnon monimuotoisuutta että tutkimuksen tavoitteita. Oli palkitsevaa nähdä, kuinka ihmiset ottivat villiinnytetyt alueet omikseen ja seurasivat niiden kehittymistä osana omaa arkeaan!”, Uimonen suitsuttaa.

Luonnonmukaistetun pihan vaikutukset näkyivät ihon mikrobistossa

Osallistujien ihon ja suun mikrobistoa sekä syljen tulehdusvälittäjäaineita seurattiin kolmen kuukauden ajan. Ihon mikrobiston monimuotoisuus säilyi luonnonmukaistettujen kotipihojen asukkailla pidemmälle syksyyn kuin vertailupihojen asukkailla, vaikka pihalla oleskelu väheni molemmissa ryhmissä. Luonnonmukaistettujen pihojen asukkailla lisääntyivät erityisesti luonnonympäristöihin yhdistetyt bakteerit, kun taas infektioihin yhdistettyjen bakteerien suhteellinen runsaus väheni iholla. Tulokset viittaavat siihen, että mikrobistoltaan monimuotoisten luonnonelementtien lisääminen lähelle kulkureittejä ja oleskelualueita voi lisätä kosketusta ympäristön mikrobeihin ja vaikuttaa sitä kautta ihon mikrobistoon. ”Erityisen kiinnostavaa oli, että ryhmien väliset erot tulivat esiin, vaikka puutarhanhoitoa harrastettiin molemmissa ryhmissä ja pihalla vietetty aika väheni syksyä kohti. Tulokset viittaavat siihen, ettei ratkaisevaa ole vain se, kuinka paljon pihalla puuhastelee, vaan myös se, millainen piha ympärillämme on. Villi, luonnonmukaisempi piha lahopuineen ja niin sanottu hallittu hoitamattomuus voivat tarjota monimuotoisemman mikrobialtistuksen kuin perinteisesti hoidettu piha”, tutkimuksen pääkirjoittaja Marja Roslund Luonnonvarakeskuksesta kertoo.

Suun mikrobistossa ja tulehdusvasteessa havaittiin muutoksia

Pihan villiinnyttämisen vaikutukset näkyivät myös suussa. Jo kolmen kuukauden aikana havaittiin muutoksia sekä suun mikrobiston koostumuksessa, että mikrobien toiminnallisissa ominaisuuksissa. Toiminnalliset muutokset ilmenivät muun muassa aineenvaihduntareittien muutoksina, kuten histidiini-aminohapon hajotusreitin mahdollisena vähenemisenä. Tutkimuksen biokemiallisia ja immunologisia analyysejä johtanut dosentti Olli H. Laitinen Tampereen yliopistosta toteaa: ”Histidiinin hajotukseen liittyvä muutos on yhteydessä aminohappojen aineenvaihduntaan ja elimistön immuunijärjestelmän toimintaan. Tämä voi viitata siihen, että ympäristön mikrobiston monipuolistuminen vaikuttaa suun mikrobiston toimintaan ja sitä kautta sen ja elimistön väliseen vuorovaikutukseen.”

Suurempi suun mikrobiston monimuotoisuus oli lisäksi yhteydessä matalampaan tulehdusta kuvaavan IL-6-välittäjäaineen pitoisuuteen syljessä. Vain niillä aikuisilla, joiden kotipihat oli villiinnytetty, marjojen ja hedelmien poimiminen oli syksyllä yhteydessä immuunijärjestelmän toimintaa sääteleviin viestiaineisiin, kuten tulehdusta hillitsevään IL-10:een. ”Vaikka tutkimuksessa ei tarkasteltu varsinaisia sairausvaikutuksia, havainnot tukevat biodiversiteettihypoteesia, jonka mukaan luonnon monimuotoisuudelle altistuminen voi edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa”, Laitinen sanoo.

Lahopuun määrä kertoo ympäristön monimuotoisuudesta

Yksi tutkimuksen kiinnostavista löydöksistä liittyy lahopuuhun. Mitä enemmän osallistujien lähiympäristössä oli lahopuuta, sitä enemmän heidän ihollaan ja suun mikrobistossaan havaittiin tiettyjä luonnonympäristöihin yhdistettyjä mikrobeja. Lahopuuta on jo pitkään pidetty luonnon monimuotoisuuden tärkeänä indikaattorina, sillä se tarjoaa elinympäristön runsaalle joukolle bakteereja, sieniä ja muita eliöitä. ”Tämä tutkimus tuo lahopuulle uuden, ihmisen terveyteen kytkeytyvän näkökulman: lähiympäristön lahopuun määrä oli yhteydessä ihmisen mikrobiston koostumukseen ja toimintaan”, Sinkkonen korostaa.

Tulokset viittaavat siihen, että lahopuun määrä saattaisi sopia ympäristöterveyden mittariksi, joka kertoo paitsi ympäristön monimuotoisuudesta myös ihmisen saamasta mikrobialtistuksesta ja sen mahdollisista terveysvaikutuksista. ”Tulevaisuudessa lahopuu voisi täydentää viheralueiden määrään ja kasvilajistoon perustuvia mittareita, joita ympäristöterveystutkimuksessa on perinteisesti käytetty”, Sinkkonen jatkaa.

Kohti terveempiä kaupunkiympäristöjä

”Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että kaupunkien pihoja, puistoja ja muita viheralueita olisi syytä suunnitella nykyistä luonnonmukaisemmiksi ja jättää tilaa villille luonnolle. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi kasvilajiston monipuolistamista, lahopuun ja puuhakekatteiden käyttöä sekä sitä, että kaikkea eloperäistä ainesta ei kerätä pois pihalta vaan annetaan hajota paikan päällä. Tällaiset ratkaisut voivat lisätä ihmisten altistumista ympäristömikrobeille”, Sinkkonen ja Roslund kannustavat.

”Pidempiaikaisia ja laajempia tutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan selvittää kuinka pitkäkestoisia havaitut muutokset ovat ja miten ne vaikuttavat terveyteen pitkällä aikavälillä. Jo nyt tulokset tarjoavat uusia näkökulmia siihen, miten kaupunkiluontoa voidaan kehittää niin ihmisen kuin muun luonnon hyvinvoinnin tueksi. Samalla ne korostavat lahopuun kaltaisten luonnollisten elinympäristöjen merkitystä osana terveellistä kaupunkiympäristöä”, Roslund jatkaa.

Tutkimus: Roslund ym. (2026) Neighborhood deadwood and yard rewilding modulate commensal microbiomes and inflammatory signals among urbanites, Microbiome.
https://link.springer.com/article/10.1186/s40168-026-02413-w

Tampereen yliopistolta tutkimukseen osallistuivat virologian dosentti Olli Laitisen ja yhdyskuntasuunnittelun professori Juho Rajaniemen tutkimusryhmät. Luonnonvarakeskuksen, Helsingin yliopiston ja Tampereen yliopiston yhteistutkimuksesta julkaistiin tieteellinen artikkeli Microbiome -julkaisussa.  

Lisätietoja:
Yliopistotutkija Aki Sinkkonen, Itä-Suomen yliopisto, aki.sinkkonen@uef.fi , +358 50 572 4875
Erikoistutkija Marja Roslund, Luonnonvarakeskus, marja.roslund@luke.fi, +358 29 532 2256
Yliopistotutkija Olli Laitinen, Tampereen yliopisto, olli.laitinen@tuni.fi, +358 50 342 7273
Tutkijatohtori Laura Uimonen, Tampereen yliopisto, laura.uimonen@tuni.fi, +358 50 464 9758