Hoitamattomat kaupunkipuistot ja luonnolliset pinnat lasten leikkiympäristöissä tarjoavat monimuotoisempaa mikrobialtistusta
Kaksi tuoretta tutkimusta osoittavat, että luonnolliset pinnat ja vähemmän hoidetut viheralueet kaupungeissa voivat lisätä mikrobien monimuotoisuutta ja samalla edistää kaupunkilaisten terveydelle hyödyllistä mikrobialtistusta. Sekä viheralueiden hoitokäytännöt että leikkiympäristöjen pintamateriaalit vaikuttivat siihen, millaisia bakteeriyhteisöjä kaupunkiympäristöt voivat tarjota ja ylläpitää.
Vähemmän hoitoa, enemmän mikrobeja: Suomen ja Tatarstanin kaupunkipuistot vertailussa
Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että Suomen ja Venäjän Karjalan välillä on ero allergian ja lapsuusiän diabeteksen esiintymisessä. Syynä tähän epäillään olevan Venäjän karjalaisten altistuminen monimuotoisemmalle mikrobistolle, mikä saattaa suojata immuunivälitteisiltä sairauksilta. Sen sijaan maiden välisiä eroja ei ole aiemmin tarkasteltu kaupunkipuistojen näkökulmasta, vaikka juuri puistot ovat kaupunkiympäristöjen tärkeimpiä luonnollisen mikrobiston lähteitä asukkailleen.
Ensimmäisessä tutkimuksessa verrattiin pintamaan bakteeristoa kaupunkipuistojen sisääntulokohdissa Suomessa ja Tatarstanissa (Venäjä). Tutkimus alkoi ja kaikki näytteet kerättiin ennen koronapandemiaa ja ennen Ukrainan sodan alkamista. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, eroaako kaupunkien viheralueiden bakteeriston monimuotoisuus alueilla, jotka poikkeavat toisistaan sosioekonomiselta taustaltaan ja joissa immuunivälitteisten sairauksien esiintyvyys on huomattavan erilainen.
Tulokset olivat selkeitä: Tatarstanin kaupunkipuistojen sisääntulokohtien pintamaan bakteeristo oli merkittävästi monimuotoisempi kuin suomalaisten puistojen. Eroja selittivät erityisesti viheralueiden hoitamattomuus sekä siihen liittyvä orgaanisen aineksen määrän kasvu maa-aineksessa.
Tutkimustulokset viittaavat siihen, että hallittu hoitamattomuus eli siirtyminen aktiivisesti leikatusta nurmikosta sekä voimakkaasti hoidetuista puistoista kohti kevyempää hoitoa voisi lisätä mikrobiston monimuotoisuutta – myös sellaisten mikrobien osalta, joilla on yhteyksiä ihmisten terveyteen. Lisäksi tällainen lähestymistapa voisi tarjota kunnille kustannustehokkaampia ratkaisuja viheralueiden ylläpitoon.
Keinotekoiset pinnat köyhdyttävät lasten leikkiympäristöjen mikrobistoa
Toinen tutkimus pureutui lasten leikkiympäristöjen pintamateriaaleihin. Koska aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että orgaaniselta ainekseltaan rikas maaperä sisältää runsaasti mikrobeja ja ylläpitää monimuotoisia mikrobiyhteisöjä, sen suora vertaaminen lasten leikkipaikoissa hyvin yleisesti käytettyihin kumimattoihin ei ollut mielekästä. Sen sijaan tutkimuksessa valittiin kaksi ominaisuuksiltaan ja olosuhteiltaan samankaltaista, kovaa ja kuivaa pintaa, jotka olivat lasten aktiivisessa käytössä: keinotekoiset kumimatot ja luonnolliset kalliopinnat.
Tutkimuksessa havaittiin, että luonnollisilla kalliopinnoilla bakteerien määrä ja monimuotoisuus olivat korkeampia kuin kumialustoilla. Yksi mielenkiintoisimmista tuloksista oli, että vaikka bakteerien määrä ja monimuotoisuus kumimatoilla oli alhaisempi, ne muodostivat keinotekoisilla pinnoilla merkittävästi enemmän yhteyksiä toisten bakteerien kanssa. Aiemmat tutkimukset viittaavat siihen, että tällaiset monimutkaiset verkostot syntyvät usein stressaavissa ympäristöissä. Vaativissa olosuhteissa bakteerit näyttävät luovan symbionttisia ja riippuvaisia suhteita selviytyäkseen. Tulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan ihmisen valmistamat keinotekoiset pinnat, kuten juuri lasten leikkiympäristöjen kumimatot, luovat haasteellisempia ympäristöjä luonnolliselle mikrobistolle.
Molemmat tutkimukset osoittavat samaan suuntaan: luonnolliset ja vähemmän hoidetut kaupunkiympäristöt tukevat mikrobiston monimuotoisuutta paremmin kuin keinotekoiset ja intensiivisesti ylläpidetyt alueet. Monimuotoiset mikrobiyhteisöt vahvistavat kaupunkiympäristöjen ekosysteemipalveluja ja tarjoavat samalla ihmisen terveydelle hyödyllistä mikrobialtistusta.
